Tyyne’s Diary

Heippa pitkästä aikaa… On ollut kauheasti kaikkea uutta, niin en ole ehtinyt moikkaamaan teitä vähään aikaan! Olen nyt jo 7 kk vanha (7,5kk jos tarkkoja ollaan =)) ja painoa minulla on reilu 3kg.  Kävin puolivuotis kuvassa Musti&Mirrisssä ja voisinkin liittää sen kuvan tänne. Siitä tuli aika hieno, mutta niin siitä pitikin kun setä joka sen otti on kuulema Suomen parhaita lemmikkivalokuvaajia. Jouduimme kyllä odottamaan tosi kauan ennen kuin pääsin kuvattavaksi ja silloin olin jo niin rentoutunut etten paikallani meinannut pysyä! Kuvasta sitä ei kyllä huomaa…

Olen myös oppinut autoilemaan ja tavannut uusia ihmisiä ja eläimiä. Jokin aika sitten täällä kävi kaksi vauhdikasta kaveria Nemo ja Nova. Tänne laitettiin kaikenlaisia viritelmiä ettemme päässeet samoihin tiloihin, mutta minä päätin kuitenkin pysytellä lähinnä saunassa. Vaikka ne koirat tuntuivat kyllä olevan ihan rauhallisia, mutta olivat ne kuitenkin sen verran isoja kavereita että tyydyin vain katselemaan kauempaa. En edes hiekkalaatikolla viitsinyt käydä sinä aikana vaikka ne olivat meillä ihan yötäkin. Kaikki meni kuitenkin ihan mukavasti ja kyllä minulla sitten riittikin haisteltavaa kun ne lähtivät kotiin! Kuljeskelin olohuoneessa  reippaasti häntä pystyssä ihan niinkuin en olisi aikaisemmin jännittänyt yhtään.

Täällä kävi myös toinen koira Pamela joka oli niin hellyyttävä että olisin kovasti halunnut tehdä tuttavuutta. Minua ei kuitenkaan päästetty vielä sen luokse, koska Pamela oli niin luottavaisen oloinen ettei se olisi arvannutkaan jos olisinkin päättänyt vähän kynsiä sitä. Meillä tytöillä kun mieliala saattaa välillä vaihdella hyvinkin nopeasti…

Kaikista suurin muutos tapahtui kuitenkin viime viikolla. Sain uuden kaverin. Omistajani puhuivat pitkään jostain Taikasta, mutta enhän minä arvannut että se onkin siskoni Valkealasta! Taika ei kyllä muistanut minua, kun meidät oli erotettu 4kk aikaisemmin, mutta minä tunsin siinä jotain tuttua. Aluksi Taika viihtyi vain sängyn alla ja kävin välillä murisemassa sille. Taika oli kuitenkin niin rohkea, että se kävi välillä kiertelemässä uudessa kodissa murinastani huolimatta. Loppuillasta olimmekin jo painimassa leikillisesti ja seuraavana aamuna söimme jo rinnakkain. Taika on kyllä meillä se pomo vaikka tulikin tänne myöhemmin kuin minä. Olen välillä jo pessytkin sen korvia koska pidän siskostani niin kovasti. Onhan se tietysti aika kovaääninen ja leikkisä. Siksi minä monesti istun vain jossain katselemassa kun se leikkii leluilla. Kyllä me sitten välillä juostaankin kilpaa ja painitaan, mutta siinä väsyy nopeasti.

Pari päivää sitten aloin käyttäytyä vähän omituisesti ja siihen selvisikin pian syy…Minulla on vähän kevättä rinnassa. Taisi tuon siskon tulo sen jotenkin laukaista ja nyt mouruan pitkin lattioita. On se kyllä aika väsyttävää, mutta minkäs minä luonnolleni teen. =)

Olemme lomailleet sedän ja tädin kanssa nyt viikon verran. Vaikka ei se kyllä minulle ole lomaa ollut. Koko ajan olemme kyläilleet tai meillä on käynyt vieraita. Ensimmäinen lomapäivä oli jouluaato, jolloin tädin veli tuli kylään. Veljellä on kuulema koira, walesin corgi Pamela, jonka taisinkin haistaa hänestä. Meillä oli ihan mukavaa lukuunottamatta sitä kamalaa ilmapatjaa jolla hän nukkui.  Seuraavana päivänä tilalle tuli taas kaksi vierasta, joille näytin vähän villimpää puoltani olemalla todella leikkisä. Heitäkin kuitenkin vähän ujostelin sen ilmapatjan takia, kun se on niin valtava ja pitää omituista ääntä.

Loman aikana minulta on myös lähtenyt kaksi hammasta! Ensimmäisen tiputtua olin aika ihmeissäni ja yritin syödä sen. Toisen kohtaloa ei tiedetäkään, mutta hyvä kun lähti, koska uusi hammas oli jo puhjennut tilalle.

Eräänä päivänä kävimme Lappeenreannassa. Matka oli tosi pitkä! Olin aivan uuvuksissa kun pääsimme perille. Ja siellä se pelottava otus odotti minua…Sheltti-pentu nimeltä Karo. Olemme kuulema melko saman ikäisiä, mutta kyllä se silti pelotti minua. Linnottauduin keittiöön pienimpään rakoseen, vaikka ovensuuhun oli laitettu portti esteeksi että saamme oman tilan ja rauhassa haistella toistemme hajuja.  Vierailumme lopulla “saimme” tutustua vähän lähemmin ollessani sedän sylissä. Murisin Karolle kuin koira kun se yritti tulla liian lähelle minua. Se olisi ollut innokas tekemään lähempääkin tuttavuutta, mutta lopuksi vielä sylkäisin sen kasvoille, että se varmasti ymmärsi että haluan edetä hitaasti. Sitten lähdimmekin kotia kohti ja matkalla melkein nukahdin  autoon.

Huomenna olen ensimmäistä kertaa yksin yötä kotona, mutta yksi kiva nainen on tulossa hoitamaan minua. Olen kyllä varmasti vähän ikävissäni, mutta kunnollinen lepokin tekee välillä hyvää kun saan olla yksin. 

Laitan tänne vielä muutaman kuvan lomastamme!

Täytin eilen 15 vk eli olen pian jo neljän kuukauden ikäinen jolloin saan siirtyä isompien kissojen  ruokaan. Arki alkaa sujua jo hyvin ja rutiinit ovat löytyneet. Tänään sain aamulla ruoan pari tuntia myöhemmin kuin normaalisti niin minun oli pakko käydä herättämässä täti. Puraisin sitä vähäsen nenästä ja yritin leikkiä, mutta se käänsi vain kylkeä… Lopulta onneksi sain ruokaa!

Olen alkanut nukkua sedän ja tädin vieressä öisin, vaikka välillä saatan nukkua saunassakin jos olen oikein väsynyt. Illalla nukun aina vuorotellen molempien sylissä, koska en osaa päättää kumpi on mukavampi. Samoin teen yöllä. Nukun ensin toisen kanssa nenät vastakkain ja välillä vaihdan toisen viereen. Jos olen nukkunut saunassa ja kuulen aamulla herätyskellon soivan, juoksen nopeasti makuuhuoneeseen varmistamaan että ihmiset heräsivät.

Kiipeilen jo joka paikkaan vaikka tasapainoni ei ole vielä täysin kehittynyt. Saatan tipahtaa lattialle, mutta yritän aina näyttää siltä ettei mitään tapahtunut. Kiipeilen myös mielelläni tädin jalkoja pitkin kynsilläni ja siitä tulee aina hirveä huuto. Miten muutenkaan saisin  huomion?

 Sitä haluankin paljon ja teen aina selväksi sen että olen paikalla. Pidän samanlaista ääntä kuin saukot jossain luonto-ohjelmissa ja pyörin jaloissa. Setä ja täti eivät uskalla enää paljoa jalkojaan nostella, koska ehdin aina alle.

Nyt olen asunut uudessa kodissani viikon. Kun alkujärkytyksestä selvittiin, olen alkanut viihtyä täällä. Nyt olenkin keskittynyt siihen mitä pienet kissanpennut yleensä tekevätkin: paljon nukkumista, hetki riehumista ja sen jälkeen nopeasti ruokakupille. Ruoasta puheenollen, olen maistellut paljon kaikkea erilaista ja niistä suurin osa on ollut herkullista. Paljoa en kyllä jaksa kerralla syödä vaikka annosmäärää on pienennetty. Syön silti kerralla vain puolet ja sitten taas leikin, jonka jälkeen tyhjennän kupin kokonaan. Varsinkin jos on jotain sellaista mistä todella pidän!

Eilen olin todella väsynyt ja nukuin koko aamupäivän. Illalla siirryin sitten tädin syliin nukkumaan, jossa uskallan jo nukkua todella rennosti! Tipahdin jopa sohvalle sylistä kun olin niin velttona.  Nyt kun olen levännyt yhden päivän kunnolla, olen aika leikkisällä päällä. Juoksen sohvaa ympäri ja hyökkäilen kaiken kimppuun. Sain myös kaksi uutta hiirtä joita jaksan kantaa suussani paikasta toiseen. Niistä lähtee kiva ääni. Lattialla on iso kassi jonne aina hyökkään ja käyn tutkimassa sitä usein. Pari kertaa olen saanut vettä päälleni suihkupullosta kun oikein olen vaudissa ja meinaan tehdä asioita jotka minulta on kielletty. Sen jälkeen menen heti nuolemaan turkkini puhtaaksi.

Siitä tulikin mieleeni että täti on harjannut minua muutaman kerran ja se tuntuu tosi kivalta. Turkkini ei kyllä ainakaan vielä takkuunnu mutta totuttelemme harjaamiseen kuitenkin. Täti välillä tutkii tassuni,hampaani ja korvani että totun niidenkin käsittelemiseen. Ei se kyllä minua haittaa yhtään. 

Yhtenä iltana meillä kävi vieras…Hasistoin vähän sen ihmisen sormia, mutta se haisikin koiralle ja nostin karvat pystyyn yrittäen näyttää mahdollisimman isolta! Syöksyin sohvan alle ja pysyttelin siellä niin pitkään kunnes se ihminen lähti pois. Myöhemmin kävin haistelemassa paikkaa jossa se ihminen oli istunut. Siinä selvästi haisi koira, siitä olen varma.

Tänään meille tulee taas muutama vieras. Saa nähdä annanko niiden koskea tai edes katsoa minua. Niillä ei kuulema kyllä ole lemmikkiä, joten ainakaan sitä ei tarvitse jännittää!

 Nyt on menossa jo viides päivä uudessa kodissa. Olen tutustunut uusiin omistajiini hyvin ja kiintynyt heihin muutenkin. Asunnonkin olen jo ehtinyt tutkia melko hyvin. Täällä on ihan kivoja paikkoja minne pääsee hyppimään, vaikka välillä en meinaa uskaltaa. Varsinkin aamuisin olen vähän arka, mutta kun päivä siitä käynnistyy niin saan vauhdin päälle. Välillä minua komennetaankin vaikka haluan vaan vähän katsella kaikkea mukavaa. Täällä on paljon kiiltäviä esineitä ja ne houkuttelevat minua. Varsinkin yksi taulu on kiva. Siihen yritän aina hypätä,mutta se taitaa olla aika tiukasti kiinni kun en ole saanut sitä tiputettua.

Ruoka maistuu vaihtelevasti ja vettäkin olen alkanut juoda vaikka en sitä aluksi halunnut ollenkaan. Kissanmaito kuitenkin oli pahaa. Nyt olen jo ymmärtänyt että ne ihmiset lähtevät joka aamu töihin, enkä pidä siitä yhtään. Yritän estää heitä parhaani mukaan tarrautumalla niitten jalkoihin ja menemällä kaappeihin tielle. Ne kuitenkin aina lähtevät, jolloin minä menen takaisin nukkumaan. Tunnistan jo oman nimenikin tai ainakin menen ihmisten luokse kun minua kutsutaan.  Purisin aina mielelläni ihmisten käsiä koska minusta se on kiva leikki. Ne eivät vaan taida siitä pitää,mutta ei se minua haittaa.

Tänään täti pesi kylpyhuneen lattian ja se oli minusta mielenkiintoista vaikka säpsähtelinkin kun se oli niin erinäköinen kuin aikaisemmin. Uskaltauduin myös kävelemään siihen vaikka se olikin vielä märkä. Tassuthan siinä kastuivat ja yritin nuolla ne puhtaaksi. Pesen muutenkin itseäni kovasti aina kun se vaan on mahdollista. Ihmiset ovat ihmetelleet kun teen sitä niin usein, mutta minä olenkin siisti kissa! Välillä minulle on tullut hikka, mutta se on onneksi mennyt nopeasti pois.

Nyt nukun tässä tädin sylissä ja annan hänen kirjoittaa samalla. Kohta jaksan varmaan taas vähän leikkiä.

Perjantai iltana 7.11.2008 minut tuotiin Lahteen,uuteen kotiin. Automatka Valkealasta meni ihan mukavasti koska minua väsytti kauheasti, mutta sitten kun pääsimme perille niin tajusin että olen ihan vieraassa paikassa. Minut nostettiin hiekkalaatikolle vaikka en ymmärrä miksi,koska halusin heti jonnekin turvalliseen paikkaan. Päätin juosta nopeasti sängyn alle jossa saisin olla rauhassa. Päätin alkaa huutaa niin kovaa kuin jaksoin.

Pian minulle työnnettiin ruokaa sängyn alle, mutta se ei minua todellakaan kiinnostanut! Pian valot sammuivat ja tuli hiljaista. Huutelin välillä vähän, mutta koska mitään ei tapahtunut, päätin lisätä volyymiä 02.00. Ei ole reilua että ne ihmiset yrittivät nukkua vaikka minua pelotti. Päätin vaihtaa paikkaa saunan lauteiden alle, jonne se täti pian tuli tuomaan saman ruoan jota yritti tarjota aikaisemmin. Oikeastaan se oli ihan kiva juttu, kun en ollut syönyt pitkään aikaan mitään. Onneksi sain syödä rauhassa niin minua ei pelottanut enää niin kauheasti.

Päätin rohkaista itseni ja mennä niitten ihmisten sänkyyn. Yritin päästää suustani surkeimman äänen minkä keksin, että ne ihmiset tajuaisivat että minut on tuotu ihan väärään paikkaan. Ja ne vaan yrittivät rauhoitella minua.

Aamulla olin todella väsynyt koska en ollut nukkunut YHTÄÄN! Oli pakko päästä rauhalliseen paikkaan,joten kiipesin saunan ylimmälle lauteelle. Varmuuden vuoksi jäin kuitenkin nurkaan että pystyin tarkkailemaan tilannetta. Se päivä menikin nukkuessa…välillä vaihdoin kuitenkin paikkaa ja kun olin juuri päässyt pyykinkuivaustelineen päälle, täti tuli ja nappasi minut syliin. Aloin taas huutaa,mutten rimpuillut pakoon. Sitten annoin niitten ihmisten silittää minua ja melkein nukahdin sen sedän syliin!! Se ei kyllä ollut tarkoitus, mutta siinä oli oikeastaan ihan kiva olla.

Seuraava yö menikin sitten jo kivasti, nukuimme kaikki viiteen asti! silloin päätin mennä tutkimään niitä ihmisiä. Raavin ja purin niitä kuitenkin varmuuden vuoksi vähäsen, koska olin vieläkin vihainen kun siskoni eivät päässeet mukaan. Ruokakin maistui jo ihan hyvin, varsinkin kun sain jänistä kastikkeessa. Mistä ne arvasivatkin että se on suurta herkkuani!

 Päivällä olin nukkumassa, kun vihdoinkin kuulin jonkun siskoni huudon! Juoksin nopeasti katsomaan mistä se tuli ja aloin huudella takaisin…Tätiä vähän nauratti, jolloin tajusin että se oli vauvan itkua jostain elokuvasta. Sitten päätin että nyt saa riittää. Menin eteisessä olevan boxin sisään ja odottelin koska kyyti lähtee takaisin oikeaan kotiini. Sen näköisellä boxilla minut oli tänne tuotukin, niin ajattelin pääseväni samanlaisessa kyydissä takaisin siskojeni luokse. Tajusin kuitenkin pian että tämähän oli hiekkalaatikkoni! (Jota muuten opin heti käyttämään,olenhan kuitenkin jo 13vk vanha)

Kolmantena yönä päätin minäkin nukkua aamuun asti. Silloin ne ihmiset heräsivätkin aikaisin aamulla ja lähtivät jonnekin töihin vai mikä se nyt olikaa. No,kuitenkin minä sain jäädä nukkumaan. Täti ei ollutkaan pitkään poissa vaan tuli herättämään minut kesken unien. Ihan niinkuin se ei olisi tiennyt että olen omalla paikallani, saunan ylimmällä lauteella! Jun jaksoin nousta ylös sain vähän kalaa. Se kelpasikin minulle hyvin. Aamulla kun en viitsinyt koskea ruokaani joka oli jotain yököttävää kanaa purkista! Hyi!

Täti istui janaputteli jotain mielenkiintoisen näköistä juttua. Halusin mennä katsomaan mikä se oikein on. Se höpötti jotain näppiksestä kun menin kävelemään niitten nappuloiden päälle. Halusin vaan auttaa koska se näytti nin kivalta. Täti luovutti ja alkoi silitellä minua, sainpas huomion! Leikimme vähäsen ja innostuin siitä niin paljon että käytin hampaita ja kynsiäni, olenhan kuitenkin paljon pienempi, joten minusta se oli vain tasapuolista.

Ai niin…Yhden jutun unohdin kertoa. Eilen minulle kävi vähän nolo juttu…Näin parvekkeen lasissa jonkun siskoistani. Niin ainakin luulin koska se näytti samalta kuin minä. Päätin hypätä sen luokse sohvan käsinojalta, mutta törmäsinkin lasiin ja tipahdin maahan. Todella noloa! Setä kyllä yritti estää minua, mutta täti ei antanut. Opin kuulema kokemuksen kautta. No, en kyllä yrittänyt sitä uudestaan.

Nyt olenkin päättänyt hyväksyä nämä ihmiset, koska ne vaikuttavat ihan kivoilta. En osaa vielä itse kirjoittaa kovin hyvin (ainakaan tädin mielestä) niin olen vain nukkunut tädin sylissä ja antanut hänen kirjoittaa. Hän kyllä näyttää osaavan sen yhdellä kädellä, minä kun haluan että minua silitetään koko ajan.